Teneriffan reeniloma 21.12.2008–4.1.2009

21.12. sunnuntai

Aamulla kello kuusi ja rapiat kokoontui iskuryhmä Helsinki-Vantaan lentoasemalle matkatakseen jo kauan odotetulle lomalle etelän lämpöön. Kone lähti aikataulussa matkaan ja laskeuduimme Teneriffalle, Reina Sofian kentälle puolilta päivin. Keli oli lämmin ja aurinko pilkisteli pilvien lomasta. Sekö piristi mieltä kummasti. Matkalaukkuhässäkän jälkeen rahtauduimme oikeaan bussiin ja bussin keula suuntasi kohti Los Gigantesia ja Tamaimo Tropical Hotellia. Perillä piti Cruellan hiukan murista respassa, jotta huoneet saatiin täysvarjosta hiukan aurinkoisemmalle puolelle. Murina tuotti tyydyttävän tuloksen. Loppupäivä kului lomailuun totutellessa.

22.12. maanantai

Aamulla Cruellan noudettua vuokra-auton, suuntasimme sen keulan kohti Punta Del Hidalgoa ja sen levadavaellusta. Päätimme lähteä tutkimaan näitä kuivia vesikanaaleita eli madeiralaisittain levadoita. Löysimme vaelluksen alkupisteen pienten kartanluku- ja ajohaparointien jälkeen ja pääsimme matkaan puoliltapäivin auringon paistellessa lämpimästi taivaalla. Nousimme ensimmäiselle kuivalle levadalle ja lähdimme talsimaan sitä pitkin vuorille päin. Levada oli pääosin kuiva, painotuksella  pääosin, mutta kuitenkin oli paikkoja, jossa oli vettä nilkkaan asti. Cruella porskutteli pohjaa myöten,.Paikka paikoin eteneminen kävi melko ahtaaksi.

Saavutettuamme levadan alkulähteen jatkoimme polkua ylöspäin. Kumpikaan ei ollut lukenut kunnolla reittiopastusta ja saimme huomata, että meillä oli edessämme kiva pikku nousu vuorenrinnettä... Nousimme kolmevarttia (n. 400m) hienoa polkua ylös kohti Batan de Abajon kylää. Paikoin polku oli hakattu kallioon askelmiksi ja se nousi hienosti siksakaten koti harjannetta. Ylhäältä avautuivat huimat näkymät merelle päin. Matka jatkui oikopolkua pitkin seuraavaan kylään ja sitten olikin vuorossa alamäkiosuus kapeaa asfalttitietä pitkin seuraavan levadapolun tasolle. Alas mennessä ihastelimme mandariinipuita tien vieressä ja mietimme, josko uskaltaisi muutaman näpistää... Talsittuamme polkua jonkin aikaa tulimme risteykseen ja arvoimme oikeaa suuntaa. Reittioppaastakaan ei ollut suuremmin apua... Tietysti valitsimme sen väärän polun ja teimme reilun puolen kilometrin pummin. Palattuamme risteykseen löysimme sitten laskeutumispolun kohti levadaa, sekään ei ollut se oikea polku, mutta mitäs pienistä... Laskeutuessamme tarkastelimme pientä hassunnäköistä aitaa ja mietimme sen tarkoitusta kunnes lomavaihteella olevat aivomme tunnistivat sen ansaksi... Siihen mahtuisi hyvin vaikka koko kaniperhe samaan ansalankasilmukkarivistöön! Levada löytyi ja se oli onneksi rutikuiva, sillä olisi todella tullut äitiä ikävä, jos olisi sen kapealla reunalla joutunut roikkumaan. Totesimme, että jos hätä olisi yllättänyt, niin riukulaksi se reunus olisi juuri riittänyt. Kirmasimme levadaa pitkin hyvää vauhtia kunnes se yllättäen loppui maavyörymän alle. Sitten siinä sompailtiin kohti merta polkua pitkin. Kukkulan laella polku muuttui tieksi ja paikalliset papat tervehtivät meitä hymyillen. Noin sata metriä pappojen jälkeen Cruella keksi ukoille vastauksen espanjaksi, parempi myöhään... Tie muuttui asfaltiksi ja sitten siinä laskeuduttiin parin sadan metrin korkeudesta merenpinnan tasolle. Reidet oli kovilla ainakin Cruellalla. Olipas hyvä neljän tunnin lenkki maisemista nauttien! Ei huono loman aloitus. Kotimatkalla hotellille yritimme hoidella tonttuostoksia paikallisessa lelukaupassa, ilman mainittavaa menestystä.

23.  12. tiistai

Päivä valkeni aurinkoisena ja naiset lapsineen suuntasivat uima-altaalle koko päiväksi. Miesväki lähti jonnekin päin vuorille treenaamaan. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä miehet palasivat hotellille ja me päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja lähteä lenkille lähivuorille. Cruella, auto  ja pelottavan kapea vuoristotie veti hiljaiseksi. Parkkeerasimme auton ja löysimme polun alkupään, mutta... hukkasimme polun. Heh heh. Pöngittyämme piikkipusikossa tovin löysimme oikean uran notkon toiselta reunalta. Polku oli huikean upea vanha kiviladottu muulipolku, joka kierteli vuorten huippuja. Cruella tyytyi rauhalliseen kävelyyn, koska paikka paikoin pelotti niin ankarasti... ja kummallakaan ei tietystikään ollut kameraa mukana. Manattiin makeasti muutaman kerran... Lenkin päätteeksi kurvailimme takaisin hotellille ja suihkuun (haaleaan sellaiseen) ja sitten hyökkäsimme seisovaan pöytään syömään... Unta ei tarvinnut odotella kauaa...

24.12. keskiviikko

Jouluaaton kunniaksi oli meidän retkeilypäivämme vuoro. Päätimme lähteä molempia kiehtovaan Pasaje Lunarin kuumaisemia ihailemaan. Suuntasimme auton keulan kohti Teiden luonnonpuistoa. Jätimme auton Parador hotelliravintolalle ja suuntasimme hiipihölkkää hiekkatietä pitkin kohti Guajaran huippua. Nousua autolta Guajaran harjanteelle oli 300 m. Polku oli hyväkulkuista ja ei mitenkään erikoisen jyrkkää. Harjanteelta luovimme etelää kohden ja löysimme oikean polun. Edessä oli laskeutumista 600 m, vuoren rinnettä ”loivasti” siksakkaavaa polkua pitkin. Matkalla ihastelimme maisemia ja törmäsimme laavakentällä tonttuunkin näin aaton kunniaksi. Mäntymetsään päästyämme Cruella yritti huudella, että olisi risteys täällä.. Vastaus kuului vaan että tämähän se on se pääreitti, ja sitä jatkettiin ja jatkettiin ja hups! Tuli tie ja pari rakennusta? Hmm. Levitimme vaelluskartan ja mietimme, että missähän sitä oikein ollaan. Jatkoimme tietä, koska se  näytti menevän oikeaan suuntaan. Kappas, tulimme leirintäalueelle, joka oli jonkin matkaa  Lunarin alapuolella... No, löysimme Lunarille vievän polun ja puhkuimme 150 m ylimääräistä  nousua. Tässä vaiheessa Cruella totesi, että olisi parasta, että kuumaisema olisi hieno... ei sitä turhan takia tunnin pummia tehdä. Kuumaisema aukeni sieltä lopulta yhden notkon pohjalta ja ihailimme hiljaisina tuulen muovaamia mielikuvituksellisia kivipaasiryppäitä.

Pienen eväs- ja valokuvaustauon jälkeen lähdimme paluumatkalle ja emme tietenkään löytäneet oikeaa polkua vaan h...vetin jyrkän irtolaavahiekkarinteen... Cruellalta pääsi muutama ruma sana ennen kuin oli rinne kavuttu paikoin nelivetoa ylös. Siitä matkanteko olikin selkeää polkua laavahiekkakentälle saakka. Voi kuinka kevyesti kenttä sujuikaan tulomatkalla! Nyt sama piti kiivetä ylös. Ja sitä mustaa hiekkaa riitti ja riitti ja riitti. Kelikin oli muuttunut hurjaksi, tuuli yltyi ja vettä pisaroi jo ihan reippaasti. Tallustimme Cruellan vauhtia aina Guajaran harjanteen laskeutumispolulle saakka. Harjanteelta Cruella hiipihölkkäsi omaa vauhtiaan kohti autoa yhä yltyvässä raesateessa... Paluumatka hotellille oli jännittävä, kun maa ja tie oli valkoisenaan rakeista. Autossa oli luonnollisesti kesärenkaat alla... Hotellilla syöksyimme haaleaan suihkuun hampaat kalisten. Kylmän suihkun jälkeen olikin vuorossa aattoillan syömingit. Ja kyllä me söimmekin reilun viiden ja puolentunnin vaelluksen ja 1000 m nousun ja laskun kunniaksi. Joulupukkikin oli pyörähtänyt hotellihuoneessa sillä aikaa kun olimme syömässä. Aattoilta kului sopuisasti lekotellessa.

25.12. torstai

Näin joulupäivän kunniaksi päätimme lähteä Puerto de la Cruziin ja Loro Parkiin. Muksut oli jo köytetty vöihin autoon, kun Cruella huomasi, että joku oli yöllä pussannut kuskin puolelle vuokra-autoon isot lommot ja rengaskin oli tyhjänä. No, espanjalaisittain nopean toiminnan ja Cruellan murinan seurauksena meillä oli uusi vuokra-auto alla tunnissa ja matka kohti eläinpuistoa saattoi alkaa. Saaren toisella puolella oli ihanan lämmin ja aurinkoinen sää. Ehdimme puistoon parhaiksi katsomaan merileijonien showta. Puistossa kului helposti koko aurinkoinen päivä ja hotellia kohti suuntaava auto olikin täynnä väsyneitä, mutta onnellisia lomalaisia.

26.12. perjantai

Päivä valkeni aurinkoisena ja Vuorenpeikkojen perhe suuntasi uima-altaalle lekottelemaan ja paistattelemaan päivää.

27.12. lauantai

Vuorenpään perhe suuntasi kohti Santa Cruzin ostosparatiiseja ja hankkimaan joulupukin lupaamia lahjoja... Paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä ja heittää lenkit Lunarin maisemissa, mutta tie oli suljettu puomilla ja emme lähteneet urheilemaan sinne 25kg natiseva ”reppu” selässä. Sitten pysähdyimme Pinar de Chioon, jossa jätimme Goofyn pois kyydistä (siis lenkille) ja sovimme, että tulemme tunnin kuluttua noutamaan Chion huoltsikalta. No, tunti tuli ja meni ja miestä ei kuulunut. Otettiin puhelu, että missä mennään. Vastaus kuului:

-Merelle päin oon tulossa, mut en yhtään tiedä missäpäin, ehkä lähellä Santiago del Teideä.

Kun saarella ollaan, tuo ”merelle päin” kommentti ei paljoa auttanut... Lopulta noukimme väsyneen Goofyn reilu viisi kilometriä lännenpää kyytiin kun oli tarkoitus...

28.12. sunnuntai

Cruella vietti sunnuntaita lekotellen altaalla jälkikasvun kanssa.

29.12 maanantai

Cruella ja Goofy suuntasivat kahdestaan kohti Mascan rotkoa. Parkkipaikka Mascan kylästä löytyi hyvin, koska aamu oli vielä aikainen ainakin lomalaisten mielestä. Saimme hyvät ohjeet Tinksulta miten löytää laskeutumispolun pää. Mutta kuinka kävikään?  Löytyihän se polkukin pienen kierroksen jälkeen. Lähdimme laskeutumaan hyvää polkua ja paikoin rappusia pitkin kohti rotkon pohjaa. Maisema oli melko mykistävä. Goofy filmaili videokameralla ja aiemman opetustuokion perusteella filmillä näkyy muutakin kuin edessä kirmaavan vaimon ”siro” takapuoli. Matka sujui joutuisasti kävellen kunnes neljän kilometrin jälkeen Cruellan tossu luiskahti kiveltä ja seurauksena oli totaalinen syöksyminen naama edellä seuraavaan kiveen... Onneksi käsi suojasi naamaa pahemmalta tärskyltä. Nyt selvittiin etuhampaan lohkeamisella ja hampaiden rikkomalla huulella. Tai no olihan oikeassa sääressäkin kunnon verinaarmut... Siinä sitten pidettiin lepotaukoa ja syljeskeltiin verta niin kuin paremmatkin soturit ja keskityttiin siihen että maailma lakkaa pyörimästä Cruellan silmissä.  Matka pääsi jatkumaan hengähdystauon jälkeen ja loppumatka merenrantaan sujuikin hyvin. Tarkoitus oli, että kiven murjoma Cruella jää odottamaan venettä, joka vie takaisin Gigantesiin, mutta kun totesimme että odotusaikaa olisi kertynyt yli tunnin verran, niin paluunousu vei voiton. Paluumatka sujuikin joutuisasti ilman suurempia kommelluksia. Hotellille päästyämme vitsailimme, että kyllä nämä kahdenkeskiset romanttiset päiväkävelyt ovat todella vaarallisia.

30.12. tiistai

Pakkauduimme koko sakki autoon heti aamusta ja päämääränämme oli La Caldera ja Urkupillikalliot saaren toisella puolella. Pilvisessä säässä ajelimme kohti Teideä. Keli vain huononi mitä ylemmäs mentiin ja paikallisen tielaitoksen auto käännytti meidät jo ennen Teideä, koska kivivyöry oli tukkinut tien. Kaatosateessa teimme pikaisen reittimuutoksen ja suuntasimme kohti Vilafloria. Kiemurainen vuoristotie pienine kivivyöryineen ja tulvivine vesineen tarjosi huikean automatkan alaspäin. Pysähdyimme Kuumaisemaan johtavan tien luokse ja  sitkeä Goofy lähti lenkille. Takapenkin touhuajajille viritettiin prinsessa Ruusunen kannettavaan dvd-laitteeseen ja Cruella kaivoi kirjansa kassista ja näin jäimme odottamaan lenkiltä palaajia. Päätimme pysähtyä Las Americasissa ostoskeskukseen murkinalle ja lelukauppaan. Loppupäivä pidettiinkin sormet ristissä, jotta huomenna olisi pouta... Illalla Cruella teki rentouttavan reippaan iltakävelyn pääkatua pitkin ja sitten taas maistui hyvin ruoka...

31.12. keskiviikko

Aurinko armas paisteli kirkkaan siniseltä taivaalta ja pilviä ei näkynyt missään! Cruella ja jälkikasvut suuntasivat altaalle ja Goofy suuntasi Fleytasin suuntaan kukin omalle lenkilleen. T

Illalla kun muu porukka valmistautui vastaanottamaan uutta vuotta hepenissään,, makasi Cruella raatona vatsataudin kourissa hotellilla. Raketit paukkuivat komeasti taivaalla kun vuosi vaihtui. Goofykin suoritti aviomiehen velvollisuutensa ja tarjoili vaimolleen vuoden aluksi Weetabix- lautasen ja maitoa suoraan sänkyyn!

1.1.2009 torstai

Uusi vuosi alkoi Cruellalla elpyessä neidin kanssa altaalla ja Goofy suuntasi matkansa Vilaflorin kuumaisemiin. Jonne ei tälläkään kertaa löytynyt suoraa polkua...

2.1. perjantai

Auton nokka käännettiin kohti La Calderaa ja Urkupillikallioita. Goofy ja Iia jäivät nauttimaan uima-altaan ja auringon ihanuudesta hotellille ja muut pakkautuivat autoon. Matkalla huomattiin, että paikallinen tielaitos ei ollut vieläkään saanut puhdistettua kivivyöryä Teiden lähellä, vaikka kauhakuormaaja oli jo toista päivää puhdistanut tietä.  Perillä La Calderassa Cruella suuntasi urkupillit kiertävälle reitille pehmeitä havuneulasten peittämiä polkuja pitkin. Nousua ja laskua tuli reilu 600m ja melkein tuli eksyttyä reitiltä tälläkin kertaa...

3.1. lauantai

Vuorenpeikot viettivät aamupäivän altaalla loikoillen ja iltapäivällä lähdimme jahtaamaan aaltoja Playa Arenan rantaan. Illalla harrastettiin matkalaukkujen pakkausta ja viimeisen kerran ylensyöntiä seisovasta pöydästä.

4.1. sunnuntai

Kotimatkalle lähdimme puolipilvisessä, mutta lämpimässä säässä. Kotimaassa odotti kylmä parinkymmenen asteen pakkanen. Hrr... Että kesää odotellessa.

Todistettavasti Joulupukki löytää tiensä myös etelään ilahduttamaan pieniä huolestuneita lapsia ja lapsenmielisiä...

Yhtäkään reenireissua ei kyetty tekemään ilman eksymistä reitiltä... oliko päälaji todellakin suunnistus...?

Teneriffan reittivalikoima tuotti todellakin positiivisen yllätyksen monipuolisuudellaan.