Cruella Madeiralla

Pikavisiitti Madeiralle hiihtolomalla 2009

Kun tarjoutui tilaisuus lähteä matkalle viikoksi YKSIN, ennen uuden työn aloittamista, en aikaillut sadasosasekuntiakaan, vaan käytin tilaisuuden välittömästi hyväkseni. Netti auki ja surffailemaan matkoja... Aurinkomatkoilta löytyi todella edullinen äkkilähtö Madeiralle. Matkaan lähdin maanantaina puolilta päivin Helsinki -Vantaalta. Koneessa, joku oloonsa tyytymätön pienokainen availi ääntään toistuvasti koko lentomatkan ajan mutta se ei minun lomamieltäni päässyt latistamaan vaan nautin lentomatkasta kirjan ja suklaan parissa.

Perillä Funchalissa odotti puolipilvinen ja lämmin päivä. Hotelli osoittautui todella hyväksi, ennakkotiedoista poiketen. Maanantai-ilta kului sitten bussiaikatauluja ja levadakirjaa selaillessa.

Tiistai

Ensimmäiselle päivälle valitsin Levada da Negran ns. jäänkantajien polun ylös vuorille ja sen jatkoksi vanhan tutun Levada Barreiran, joka laskeutuu alas Funchalin esikaupunkialueelle. Ajattelin kävellä niin pitkälle kun tuntuu kivalta ja sitten soitella taksia kun väsy iskee. Nousua reitillä oli hiukan yli kilometri ja laskua saman verran.

Maisemat levadalla olivat mykistävän kauniit ja vanha polku oli upeasti rakennettu ja pengerretty jyrkkään rinteeseen.  Mietin siinä puuskuttaessani ylämäkeen että kovia sällejä on jäänkantajat olleet... Minun selässä olisi jäät sulaneet jo alkumatkalla...  Loppuvaiheessa levada vasta lähti nousemaankin... edessä näkyi ainakin tsiljoona porrasta tiukkaan ylämäkeen. Sekosin laskuissa jo ennen puoliväliä... Harjanteelle päästyäni maisemat alkoivat näyttämään jo tutuilta ja jääkaivo  näkyi harjanteen päällä.Ylhäällä keli muuttui kuin taikasauvan heilautuksella ja olin ihan "pilvessä". Valitsin tiepätkän pikkupolun sijasta. Tietä pitkin siirryin sitten toiselle levadalle, joka lähti laskeutumaan kohti Funchalia. Levada oli tuttu aiemmalta reissulta. Laskeuduin levadaa niin pitkälle kuin uskalsin. Levada syöksyi niin jyrkkään alamäkeen eucalyptuspuuviidakkon että päätin hakeutua isolle tielle. Tieltä avautuivat hienot näkymät kohti Funchalia. Poikkesin katsomaan Terreiro da Lutan patsasta ja löysin kyltin, jossa luki Camino do Monte. Viimeinen puolituntia laskeutumista oli aivan mielettömän hienoa pikkukivistä rakennettua tietä pitkin. Kivetty polku päättyi Monten kirkolle. Katselin siellä kelloa ja totesin että nyt on päivän urakka täysi , kuusi ja puolituntia mahtavia maisemia. Matkustin bussilla takaisin keskustaan ja talsin sieltä vielä takaisin hotellille. Tutussa ruokapaikassa sain lämpimän vastaanoton ja ruoka maistui taivaallisen hyvälle... Unta ei tarvinnut odotella...

Keskiviikko

Aamusta otin paikallibussin kohti Encumeadan solaa.Tarkoituksena oli taivaltaa Torrinhasin solan kautta Nunnien laaksoon.Bussimatka kesti puolitoista tuntia pikkuteitä pitkin. Ylhäällä ei ollut mikään lämmin keli mutta aina se koto Suomen kelin voitti. Ensimmäiset kaksi tuntia oli nousua, kaikkiaan kuutisen sataa metriä. Sain nauttia aivan yksin maisemista aina Pico do Jorgelle saakka, sieltä mutkan takaa pelmahti vastaan kansainvälinen vaeltajalauma, jonka loppupään taivaltajat vaikuttivat aivan valmiilta jo siinä vaiheessa.

Jorgen huipun jälkeen alkoi sitten laskeutuminen kohti Nunnien laaksoa, korkeuseroa oli "vaivaiset" 1100 m. Aluksi polku oli ihana vuorta alaspäin siksakkaava näköalapolku mutta kun saavutin eucalyptusmetsän tason maisemat muuttuivat totaalisesti. Kuivat eucalyptuksen lehdet peittivät  polun ja irtokivet, joten sai  todella katsella minne laittaa töppösensä. Eucalyptusviidakkoa tuntui jatkuvan loputtomiin ja koko ajan sai kiipeillä polun yli kaatuneiden puiden yli tai sitten ryömiä ali. Eucalyptysmetsä loppui onneksi aikanaan ja polku kulki keväisen vehreiden terassiviljelmien poikki kohti asfalttitietä. Aurinkokin pilkisteli mukavasti vuorten takaa. Talsin sitten tietä pitkin Faja dos Cardosista Nunnien laakson bussipysäkille saakka, matkalla ihailin paikallisia taloja ja puutarhoja. Koko reissulle tuli mittaa 4h50 min.Bussiakaan ei tarvinnut odotella kun parikymmentä minuuttia ja se aika kului mukavasti repusta kaivamaani kirjaa lukien. Jos vuorilla oli paikkoja missä hiukan hirvitti niin bussimatka se vasta olikin hurja. Paikallisbussi kävi hakemassa kyytiläisiä Eira Do Serradon näköalapaikalta, jestas mitä vauhtia kuski päästeli kapealla vanhalla vuoristotiellä... Ehjänä päästiin onneksi alas kaupunkiin saakka. Virkistävän suihkun jälkeen oli vuorossa lihavarras tutussa ravintolassa. Nam...

Loppuilta kuluikin sitten ähkyä sulatellessa ja venytellessä kipeähköjä reisiä...

Torstai

Jalat tuntuivat aamulla väsyneiltä ja päätin pitää kevyen shoppailupäivän. Aamusta kävelin läheiseen Forum ostoskeskukseen ja puolilta päivin päätin sitten lähteä kaupunkilevadaa pitkin Madeira Shopping ostoskeskukseen.

Matka sujui leppoisasti maisemia ihaillen. Yhdessä kohtaa oli penger sortunut ja piti hiukan luovia, jotta pääsi eteenpäin... Matkaan meni aikaa reilu 2 tuntia. No lopulta pääsin itse asiaan eli shoppailemaan ja syömään Pizzaa. Kun shoppailukiintiö tuli täyteen otin paikallisbussin kohti Funchalia ja talsin sitten keskustasta hotellille. Iltaaurinko paistoi ihanan lämpimästi parvekkeelle, jossa sitten istuinkin lueskelemassa. Unta ei tarvinnut odotella tänäkään iltana.

Perjantai

Aikaisin aamusta hyppäsin  bussiin jonka keula suuntasi kohti itää ja Marocosia. Päätepysäkiltä alkoi levada mutta sitä ennen söin aamupalaa levadan vieressä olevassa baarissa. Pari paikallista tenavaa olivat pukeutuneet karnevaalipukuihin ja he esittivät minulle aivan privat shown ennen päivän lenkkiä. Levada kiemurteli aluksi asutuksen halki ja sitten olivat vuorossa viljelykset. Juuri kun alkoi tuntumaan että tämähän nyt on tylsää, sukelsi levada laaksoon joka oli aivan täynnä kukkivia mimosapuita. Mikä tuoksu ja vuorenrinteet olivat aivan keltaisenaan kukista. Uskomattoman hienoa. Loppumatkasta ylitin Poca do riscolle vievän polun ja totesin että nyt ei ole enää pitkä matka vanhalle tunnelille. Rupesi pisaroimaan vettä ja kaivoin goretakin repusta. Ja juuri kun sain takin päälle sade loppui... Tunnelilla totesin että olen vielä hyvävoimainen ja päätin kipaista vielä yhden vuoren yli aina Canicalin satamakylään asti. Polku kulki rinteessä laidunmaan poikki. Aurinko alkoi paistamaan ja se paistoikin todella kuumasti. Poltin kärsäni... Pari kertaa harhauduin väärälle polulle mutta onneksi pari norjalaista pariskuntaa ohjasivat minut taas oikealle uralle. Päästyäni alas rantaan huomasin että seuraava bussi menee 10 minuutin kuluttua ja sen jälkeen pitäisi odotella yli tunti seuraavaa... Otinkin sitten sellaisen reilun kilometrin loppukirin pitkin Canicalin rantaa. Ehdin bussiin ja se olikin mukavasti pikavuoro suoraan Funchaliin. Päivän reissu oli sellaiset 16 kilsaa ja aikaa kului 4½ tuntia. Aivan ihana päivä. Totuttuun tapaan suihkun kautta syömään. Espetada maistui taas taivaallisen hyvältä. Törmäsin ravintolassa yhteen englantilaismieheen, jonka kanssa olin samalla kansainvälisellä vaelluksella pari vuotta sitten. Olipa hauska sattuma.

Lauantai

Lähdin kansainvälisen ryhmän mukana itäkärkeen, koska en päässyt sinne paikallisbussilla. Ryhmän jäsenet olivat jo iäkkäämpiä koska olin totaalisesti juniori heidän seurassaan. Eräs ruotsalaispappa ilahtui kovasti kun sai juttukaverin jolle voi pajattaa mukavasti äidinkieltään ja kyllä sitä juttua piisasikin. Menomatka sujui etanavauhtia, ei voi edes kirjata sitä harjoituspäiväkirjaan, koska se oli todellakin niin hidasta. Mutta maisemat olivat todella upeita. Takaisinpäin kävelinkin sitten taas omaa vauhtia ja autolla lueskelin sitten kirjaa ja nautin auringonpaisteesta. Päivän reissu jäi siis 50 minuuttiin. Iltaruoan jälkeen suuntasin keskustaan ensin shoppailemaan, löysin uimapuvun ja sitten parkkeerasin itseni karnevaalikulkuetta katsomaan. Olipa kokemus. Filmasin Asmolle tuliaisiksi sambahetkutusta... Puoli yhden aikaan loppui muistikortti ja kävelin hotellille nukkumaan...

Sunnuntai

Viimeinen vaelluspäivä käynnistyi hiukan väsyneesti... Otin bussin kohti Sitio das quatro estradasia, josta laskeuduin alas Levada dos Tornosille. Matkaa kertyi kuutisentoista kilometriä ja nousua ja laskua oli parisataa metriä alussa ja lopussa. Maisemat oli hienot ja kelikin aivan upea. Matkalla tuli jopa muitakin vaeltajia vastaan! Parissa paikassa hiukan joen ylitys hirvitti mutta hammasta purren jatkoin matkaa. Vaellus päättyi Camachaan jossa vietettiin paikallista karnevaalijuhlaa. En enää jaksanut oikein innostua ja hyppäsinkin sopivasti paikalle kurvanneeseen bussiin. Kuski oli sama kun aamullakin ja hänen reaktionsa oli aika lailla sama kun, Obelixilla:" hulluja nuo roomalaiset" kääntyi ilman kielitaitoakin helposti "hulluja nuo turistit"... Mukavissa tunnelmissa pakkailin iltasella vaatteita matkalaukkuun ja sulattelin vielä viimeistä lihavarrasateriaa.

Maanantai

Päivä valkeni aurinkoisena ja nautinkin aamusta parvekkeella lukien, siis bikineillekin löytyi käyttöä tällä reissulla. Puolilta päivin luovutin huoneen ja suuntasin terassille syömään vielä viimeisen herkullisen lohisalaatin ennen kotimatkaa. Nopeasti kului tämä yhdeksäs kerta Madeiralla, eikä varmaankaan viimeinen matka. Kotimatka sujui lukien ja miettien mikä kotona odottaisi... Hyvin oli kotiväki pärjännyt ja kaaoskin oli odotettua pienempi. Yöllä kotiinpaluun  kruunasi uniset halaukset pikkuneidiltä. Ihana reissu!!!

-Cruella-